Veikkolalainen yhteisöteatteri, jossa kaikenikäiset harrastajat ja ammattilaiset voivat yhdessä harrastaa teatteria sen eri muodoissa. Yhdistyksen jäseniksi voivat päästä yksityiset henkilöt ja yhteisöt, jotka yhdistyksen hallitus hyväksyy jäseniksi. Jäsenten on maksettava vuosittain jäsenmaksua, jonka suuruuden määrää yhdistyksen vuosikokous. Kun Veikkolan Kartanoteatteri perustettiin syksyllä 20
06, oli siihen useita syitä. Merkittävin niistä lienee Eerikinkartanon ja sen ympäristön historia. Tieto kartanolla eletystä elämästä on tarkoitus siirtää teatterin keinon nuoremmille Veikkolan asukkaille, kirjoitti puheenjohtaja Matti Saartamo. Kylällä asuu edelleen henkilöitä, jotka muistavat vanhempiensa tarinoita kartanon monisäikeisestä historiasta viime vuosisadan alussa. Niinpä oli luonnollista, että Kartanoteatterin ensimmäinen näytelmä käsitteli paikallista aihetta. Näytelmän käsikirjoittaja kirjailija Raija Oranen julkaisi myöhemmin samasta aiheesta romaanin. Näytelmä "Kaikki maan hedelmät" kuvasi osuvasti Eerikinkartanon ja Navalan kartanon alueen viljavaa maisemaa ja sen hedelmiä.
- - -
Kartanoteatterilaisen mietteitä:
Teatteri on iso yhteisöllinen uusperhe
"Annoin pikkusormen, se vei koko käden" kuvaa hyvin pienestä alkanutta ja koko Pelkosen perheen harrastukseksi laajentunutta Kartanoteatteria. Liityimme jäseneksi, koska halusimme olla mukana tukemassa Veikkolan omaa teatteritoimintaa. Minä laitoin rastin kohtaan ”myydä lippuja”, esikoinen kohtaan “näytellä”. Oma mielikuvani toiminnan laajuudesta oli aika paljon pienempi – harrastajamainen. Sitä yritämme kaikin tavoin vaalia, tunnetta siitä että tämä on meille kaikille, myös ammattilaisille, jotain muuta kuin työtä. Silti lopputulokset ovat olleet hienoja kokonaisuuksia ja katsojat iloisesti yllättyneitä. ”Ai, tämä olikin ihan oikeaa teatteria”. Näiden vuosien aikana teatterista on tullut meille iso uusperhe, josta joka vuosi on joku lentänyt uusiin haasteisiin ja toisaalta johon joka vuosi on tullut mukaan uusia ihania ihmisiä. Ilman Kartsua meidän perheen verkosto olisi aika paljon suppeampi. Sellaista se on – yhteisöllisyys. Ei tätä mitenkään voi selittää. Satoi tai paistoi, toivottavasti tekemisen ilo välittyy katsomoon saakka. Elina Mäkinen, perhe Pelkosen emo