AnttiKalliovisuals

31/12/2021

27/11/2020

Joskus on hyvä tehdä julkaisu ilman monia sanoja.

Muutama nyt kuitenkin.

Musta on uusi musta. Alasävykuva studiossa. Tässä ollaan hyvin syvällä oman tekemiseni ytimessä. Ei sillä, etteikö aiemmin täällä ollut yläsävyinen kuvani olisi mielekästä tekemistä nekin… m***a tumma maailma on se omin.

Ja on aina ollut.

Lisää tummanpuhuvaa maailmaa on tulossa. Yksi kuvaus sitä kokonaisuutta varten huomenna. Lisää siitä myöhemmin.

06/11/2020

Valokuvasarjakuva

Näinpä näin, valokuvallista sarjakuvaa tällä kerralla. Ensin kuvasin, sitten askartelin.

Nyt ollaan erään jopa yhdeksi kaikkein vaikutusvaltaisimmaksi tituleeratun käsikirjoittaja-piirtäjän jalanjäljillä. ”Sarjakuvani” nimi kertonee monelle, mistä se on napattu ja tyyli sitten myös sieltä, sekoitellen Milleriä ja omaa tekemistäni.

Kyseessä on siis Frank Miller, joka on urallaan 1990-luvulla luonut Sin City -sarjakuvan ”noir” -maailmoineen.

Se iski aikanaan erääseen sarjakuvia paikallisesta antikvariaatista ahkeraan ostaneeseen nuoreen poikaan, joka piirsi silloin vihkot täyteen kuvia - ja iskee edelleen.

Maailma on siinä tyly ja väkivaltainen, ei siis niitä herkimpiä teemoja, m***a yksi omalla sarallani merkittävä tekijä ja sarjakuvamaailma kuitenkin. Sin City on myöhemmin myös filmatisoitu, sieltä olen poiminut hieman väriteemaa.

Loppuun sanottakoon: eläköön kuvan tekeminen sen kaikissa muodoissaan!

30/10/2020

Heti alkuun on sanottava, etten ole visual artist - ainakaan siinä mielessä, mitä alan mestarit tässäkin maassa ovat - m***a silloin tällöin innostun aiheesta minäkin.

”Visual artist” viittaa siis rakennetun kuvan mestareihin. Vaikka kuvittaja olenkin ja piirtäminen on siten osa tekemistäni, näen silti itseni valokuvan puolella nimenomaan kuvaajana. Siinä pyrin kehittymään ja hakemaan uusia haasteita, joiden kautta löytäisin aina jotakin uutta, oli se sitten pientä tai suurempaa.

Kuvan ”höystäminen” kevyesti rakennetun kuvan suuntaan menevillä elementeillä on ehkä sitä, mikä hieman kiehtoo, m***a varsinainen useammasta kuvasta rakentuva manipulaatio taasen ei niinkään. Se ei tarkoita, ettenkö tuota arvostaisi - päinvastoin. Olen nähnyt useita aivan kerta kaikkiaan upeita teoksia tuolla saralla.

Nyt julkaisun kuvana oleva ”Snow queen” on kuitenkin tuollainen studiokuvasta työstetty ikään kuin visual art -tyyppinen teos.

23/10/2020

Mistä on kyse tässä kuvassa?

Samantyyppisiä kuvia tehtiin 1960-luvulla erään valokuvaajan ja filmitähden kesken. Oli kiinnostavaa - ja osin ajankohtaistakin - tehdä oma tulkinta tuosta.

Teemalliset kuvaukset ovat mielenkiintoisia noin ylipäänsä.

Niissä yhdistyy m***a haastetta aina yleisestä konseptin suunnittelusta lopulliseen toteutukseen. Siinä samalla voi kuvan tekemisen keinoin luoda jotakin itselle merkityksellistä. Prosessi tulee päätökseensä.

Siitä hetkestä kaikki alkaa jälleen kerran alusta, mieli on tyhjä, uusia ajatuksia on taasen aika tavoitella.

09/10/2020

Tällä kerralla hieman ”urban exploration” ja ”behind the scenes” -tyyppistä asiaa.

Tai no, ehkä omalta osaltani tuo UE ei ole niinkään se aihe, m***a tämänkertainen kuvani pyörii osaltaan jossakin tuon genren liepeillä.

Kyseessä on vanha tehdasrakennus, joka ei kuitenkaan ole hylätty, kuten tuossa UE-genressä kaiketi suurin osa kuvattavista kohteista on. Lisäksi, en ollut varsinaisesti tuota tehdasta kuvaamassa, vaan tekemässä musiikkivideota.

Kyseinen tehdas tarjosi kuvattavaa oikeastaan aivan kuvaussuunnasta riippumatta, upea lokaatio siis. Tässä mukana oleva kuva on ”behind the scenes” -hengessä kuvattu ja sitä se todella olikin. Kuvasin päivän aikana musavideon lisäksi myös bts-kuvia.

Tuossa kuvaa tehdessäni pohdin kuvan perusviestiä ja rakennetta kahdesta eri näkökulmasta; miten kuva sisältäisi bts -hengen olematta kuitenkaan - miten nyt sanoisin - huolimaton. Tietty rosoisuus kuuluu toki tuohon bts-kuvastoon, mutten itse pidä kovin ”räpsy-tyyppisistä” kuvista, joten yritän tasapainoilla siinä välimaastossa.

Voisi kai tiivistää asian niin, että kuvan tekijänä olen sen verran tiukkapipoinen, etten koe itselleni mahdolliseksi julkaista oikeastaan mitään kovin lonkalta vedettyä kuvaa taikka videota :)

Itse musiikkivideosta lisää sitten myöhemmin.

02/10/2020

Veneen raato rannalla vaiko jotakin muuta?

Tavoitteenani oli ainakin kevyesti sisällöllinen kuva, joka kuitenkin olisi samalla perinteisessä mielessä esteettinen.

Kuvasta löytyy siis sanomaa kuvapintaa syvemmältä, m***a kuvapinta itsessään seuraa aika lailla perinteistä näkemystä kuvan tekemisestä. Nämä perinteet tulevat kaukaa historiasta ja näkyvät hyvin vahvasti jo renessanssin ajan taiteessa.

Ero syntyy nykytaiteeseen, joka ei pyri kuvapinnallaan ainakaan perinteiseen taide-estetiikkaan ja toisaalta haluaa korostaa taiteesta syntyvää keskustelua kuvasisältöjen ja kuvien sanoman kautta. Kuvapinta tai ainakin sen perinteinen rakentaminen jää siis toisarvoiseksi.

Nykytaiteen ja estetiikan suhteesta sanotaan mm. näin:

"...nykytaide laajentaa sen käsittämään myös rumuuden, inhon, kauhun ja epävarmuuden tunteita ja käsitteitä”.

Ymmärrän tavoitteet ja en lainkaan vastusta taiteen kehittymistä, mutten löydä itseäni juuri tästä ajattelusta.

Ellei sitten tuossa kauhugenressä, se kyllä itsessään kiehtoo, m***a sitäkin käsittelen mieluusti perinteisen - miten nyt sanoisin - miellyttävän visuaalisuuden kautta. Tästä genrestä onkin projektia tulossa, siinä tosin menee vielä hetki, sitä ennen ehtii tapahtua luultavasti paljon muuta :)

19/09/2020

Maisemakuvahan se, juuri ennen auringonnousua. Voisin otsikoida tämän kahdella sanalla näin: ”minimalistista rytmikkyyttä”.

Tässä tutkiskelin sitä, miten vähin elementein saan aikaan kuvan, joka täyttää sen, mitä tavoittelen noin yleisellä tasolla jokaisen kuvani kohdalla. Tai tavoittelen ainakin silloin, jos haen ilmaisussani perinteisiä hyvän kuvan perusteita. Sisällöllisesti ei tämäntyyppisestä kuvasta juuri mitään löydy, tutkiskelu tapahtuu kuvan pinnalla - kuten aihe -tyyppisissä kuvissa noin yleensäkin.

Takaisin arkirealismiin palatakseni - tämän kuvan ensihetket olivat, kun minulla oli kahvikuppi vieressä rantakalliolla ja kamera jalustalla kello 7:02 aamulla. Siinä vaiheessa oli tullut kuvattua jo hyvän aikaa.

Ei, en nauti aikaisista aamuista, m***a pidän kyllä siitä, että pääsen kuvaamaan niin, että on olemassa ainakin mahdollisuus onnistua. Maisemakuvan kanssa se on aikaisin tai myöhään, siinä välissä on vain aikaa nukkua :)

Joskus pitää vähän uhrautua, että pääsee tavoitteisiinsa. Tai aika usein, jos tarkemmin asiaa ajattelen.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, päätän pohdiskeluni tällä kertaa.

13/09/2020

Valon ja kuvan tutkielmaa ikkunan äärellä.

Valo, kompositio ja kuvasuhde; elementit ja kokonaisuus; tunne ja sisältö. Paljon on pohdittavaa, jos pohtia haluaa. Ja miksipä ei - sehän on vain mukavaa ja vie aina pienen tipun askeleen eteenpäin.

Kokonaisuus on aina kuvan tekijän oman tulkinnan lopputulos, m***a kuvan tekemiseen liittyvät tekijät voivat kyllä olla suureksi avuksi jokaisen omalla kehityksen tiellä. Siksi onkin kiva välillä pysähtyä pohtimaan, missä mennään.

Tämä on tullut sanottua jo monesti, m***a sanonpa taas: prosessin tutkiminen ylipäänsä onkin se mielenkiintoinen juttu. On hyvä tarkastella, mistä on tulossa ja minne menossa, mitkä tekijät vaikuttavat omaan tekemiseen ja miten. No nyt uidaan ja sen verran syvissä vesissä, että on parempi lopettaa tältä erää tähän :)

30/08/2020

Kaikelle ei ole nimilappua, genreä tai mitään muutakaan tapaa lokeroida. Tarvitseeko olla? Mielestäni ei tarvitse. Aiheita ja nimiä tälle varmasti keksisi, muuten tee niin. Tämä video on vain olemassa - ei muuta.

Tämä video sekä sitä kuvatessa että editoidessa perustui puhtaasti noiden hetkien intuitioon, en suunnitellut tai ohjannut tapahtumia. Tämä on hyvä juuri näin.