Jokivarren Aitta

Jokivarren Aitta Olet löytänyt Aittaan, tervetuloa! Jokivarren Aitta on mielen tila Rauman Lapissa, missä Tarinoita Aitan takaa kirjoittelee Nylanderin Sanna.

Kesägalleria Rauman Lapissa sekä mielen tila. Aitan takana lymyää perheenäiti ja blogisti Sanna Nylander, ihmisistä ja paikoista innostuva ilmiöoppija terveydenhuollon, kulttuurin ja matkailun koulutustaustoilla.

Toukokuun blogi on lähetetty Alasatakunnan toimitukseen, ja siitä tulikin äitienpäiväaiheinen eikä vähiten siksi, että l...
28/04/2026

Toukokuun blogi on lähetetty Alasatakunnan toimitukseen, ja siitä tulikin äitienpäiväaiheinen eikä vähiten siksi, että luvun alla mulla on ollut Hannele Törrösen (2026) kirja ja mielenkin päällä Unohdetut äpärät : aviottomien lasten elämästä.

Ekaan kuvaan kerkisin jo kysyä vauvaltani luvan, m***a lopullisesta tarinasta kuva jää sittenkin pois. Ei näin aurinkoiset tyypit siihen ois istuneetkaan. Kuva on kuitenki otettu äitienpäivän alla, synnärivierailulla 1998.

Blogiin päätyi eka äitienpäiväkakkuni, jonka kuvainnollisesta haukkaamisesta lähti otsikkoon vaatimus maljannostosta rumille ja karsastetuillekin. Blogin loppuun loihdin kirjanselkärunon. Se jäsentyi kuvaan lukuisten eri variaatioiden jälkeen.

Toukokuun Tarinoita Aitan takaa on jo 30. tarinani. Ihan sillekin saa kilistää, vaikkei yhteisön määrittämille "huonoille" äideille tai muutoin elämässään sorsituille pystyiskään 🥂

Kuva: Hirveän huonosti minulla on kuvia kummituksista, niin tässä kuvituskuvaksi 29. Tarinoita Aitan takaa -tekstiini La...
15/04/2026

Kuva: Hirveän huonosti minulla on kuvia kummituksista, niin tässä kuvituskuvaksi 29. Tarinoita Aitan takaa -tekstiini Laitilassa Kusni 14.5.2020. En ehkä haluaisi käydä uudelleen, oli sen verran painostava tunnelma.

DAGMARILLA ON ASIAA

Ei olla Laitilassa, vaan liikutaan Nurmijärvellä, kun satuin kuulolle setävainaan lesken hautajaisissa helmikuussa 2026, kun käytiin keskustelua kummitusmäestä, josta en ollut kuullutkaan. En edes suvun kesken kerrotussa tarinoissa.

Kummitusmäki juontaa nimensä mäennyppylästä Lepsämän ja Perttulan välisellä tieosuudella, jota myöhemmin on tasoiteltu ja jossa menehtyi kyläläinen nainen Ali-Labbartin emännän hautajaissaatossa aikoinaan. Setä ja vaimonsa (jonka hautajaisissa jutun siis kuulin) olivat olleet nimenomaan Ali-Labbartissa karjakkoina.

Hautajaisten jälkeen aloin käydä läpi
sukututkimusarkistoani. Satuin törmäämään tragediaan toistamiseen ja ynnäsin 1+1, ja kylmät väreet! Tragedian uhri kummitusmäessähän on ollut meidän Dagmar, ja vuosi on ollu 1949. Dagmar on ollut mummini serkku, toisin sanoen isäni äidin isän pikkusiskon esikoinen, piika Siljan avioton lapsi ja syntynyt Hausjärvellä vuonna 1904 ja itsekin avioton äiti.

Jotain Dagmarin elämässä tai kuolemassa on ollut sellaista, tiiän, tai siis oon kuullu, että kylillä on 1900-luvun puolivälissä osattu naisten kesken neuvoa toisia, "ettei käy kuten Dagmarille", ja se mua kiinnostais selvittää, että mikä keissi on ollu. Onko kyse ollu Dagmarin elämästä vai kuolemasta?

Tarinoita Aitan takaa julkaisee Alasatakunta.

Kirjoittaessani 'Dagmarilla on asiaa' minua alkoi huvittamaan kummitusjuttujen julkisen kertomisen vaikeus. M***a onhan se totta, eihän sitä nyt mielellään, tiiätte kyl mitä. Siitä lisää: https://www.alasatakunta.fi/blogi/tarinoita-aitan-takaa-dagmarilla-on-asiaa-6.34.214013.9c50eb260b





Muistuttelemaan lähdin: Sukupolvikokemusten vaihtamispaja, Arkikulta 25.4. klo 15.30-19.00.T. Sanna
14/04/2026

Muistuttelemaan lähdin: Sukupolvikokemusten vaihtamispaja, Arkikulta 25.4. klo 15.30-19.00.

T. Sanna





Tervetuloa Sukupolvikokemusten vaihtamispajaan 25.4.2026 klo 15.30-19.00 Hyvinkään Arkikultaan! Vetäisen teille mun ekan...
29/03/2026

Tervetuloa Sukupolvikokemusten vaihtamispajaan 25.4.2026 klo 15.30-19.00 Hyvinkään Arkikultaan! Vetäisen teille mun ekan sanataidepajani ja oon tästä ihan älyttömän innoissani 🔥

Sanna

📷 Viides ja kuudes kuva: On ollut iso vuosi 1992."Olin seikkailevaa sorttia ja uhmakas, harmaita hiuksia on aiheutettu. ...
23/03/2026

📷 Viides ja kuudes kuva: On ollut iso vuosi 1992.

"Olin seikkailevaa sorttia ja uhmakas, harmaita hiuksia on aiheutettu. Nuortahan ahdisti lähinnä rakkaushuolet, m***a tyylistäni tykkäsin. On se vaan vapauttavaa, kun saa ilmaista itseä.

Kesällä olen pelmahtanut rakkaan sukulaiskäärön ristiäisiin tuoreen nenäkoruni kanssa. Kasiluokan alkuun taiteilin sivukaljun itselleni, m***a kuva näyttää: syksymmällä irokeesin.

Pikkuisia sylissäni pitää onnitella! kumpikin on menestynyt urheilija. Toinen on nelinkertainen SMmitalisti, Tulevaisuuden tähti Suomen Paralympiakomitean koordinoimassa valmennusryhmässä tavoitteet korkealla, ja toinen pelaa lätkää SM-liigajoukkueessa

📷 Nakkila 1991"Olin ollut äidin kanssa viettämässä hotellijoulua Espoossa 11-vuotiaana vuonna 1989 ja heitellyt siellä k...
22/03/2026

📷 Nakkila 1991

"Olin ollut äidin kanssa viettämässä hotellijoulua Espoossa 11-vuotiaana vuonna 1989 ja heitellyt siellä kärräreitä ja arabialaisia, kun sain seurakseni vuotta vanhemman tytön. Olin oppinut vuoden muotitanssi lambadan aiemmin Jari Samulinin kurssilla, ja kun pyydettiin pikakurssia hotellivieraille, opetimme yökerhon parrasvaloissa taitoamme eteenpäin.

Vietimme toistemme luona koulujen loma-ajat seuraavien vuosien ajan, joskus vierailevina tähtinä yläasteita myöten. Tuli tutuksi kakkostie, kun mittailin ExpressBussista 200 km:n välimatkaa. Nakkilan ympärillä liikuimme liftatenkin, m***a sitä et sitten kuullut minulta.

Voisin kertoa tuhat ja yksi tarinaa. Pyöräilimme pitkin seutuvia, kahlasimme hiekkasärkille, jopa valtasimme esiintymislavan jokirannassa ex tempore. Harrastuksiimme kuului isoveljen
kaveriporukan sulkapallopelien seuraaminen. Vai oliko se sittenkin tennistä?"

Nylander, S. (2026). Kuusi kuvaa - mistä on tytöt tehty, mistä äitien harmaat hapset.

Ote maaliskuun blogista Tarinoita Aitan takaa.

Blogia julkaisee Alasatakunta-lehti.





📷 "Mitään pussailukuvia en aio julkaista, ei ole pelkoa, m***a 23.2.2026 ihmettelin, kuinka voi Nakkilan liikuntahallill...
21/03/2026

📷 "Mitään pussailukuvia en aio julkaista, ei ole pelkoa, m***a 23.2.2026 ihmettelin, kuinka voi Nakkilan liikuntahallilla otetuista kuvista tulla täyteen 34 vuotta. Kuvien takana lukee 28.2.1992. Olen palannut arvostelemaan tyyliäni lisäämällä omakuvaan textmarkilla tulevaisuudesta käsin kommentin ”jupit haisee”. Kriisejä riitti. Toisessa kuvassa on asioitu Porissa, esittelen torilta hankittua bändipaitaa ystäväni perheen keittiössä. Madonna-fanituksen olen aika lailla vaihtanut hevibändeihin, ja kostyymi kesän pääpäivää varten alkaa olla hiottu."

"Seiskaluokan alussa syksyllä 1991 olin laajentanut musamakua Metallicaan ja muihin. Aiemmin mainitsemani lambadan lisäksi kotiolkkariin muutti toisenlaiset brasilialaisrytmit. Erityisesti tuli kuolattua Sepulturaa VHS:ltä, tunnin mittaista keikka- ja haastattelutaltiointia Ahvenistolta (Yle, 1991).

Seuraavan kesän lauantaina 4.7. lähti kolme likkaa Nakkilasta matkaan. Nälkäni Giants of Rockissa meni ohi, kun avautui tilaisuus ottaa nenään lävistys, mitä äiti oli käskenyt odottamaan 18-vuotiaaseen asti. Ei kiinnostanut odottelu. Otimme nenäkorut oikein porukalla. Ruokarahalle järkevämpää käyttöä.

Erästä toista juttua en ajatellut loppuun saakka. Vanha tuttu kakkostie taas, m***a tällä kertaa suuntana Alastaro ja Vammala, vaikka olin järjestetyssä hoitopaikassa äidin parikymppisen työkaverin luona Hyvinkäällä. Lapsenvahtini kanssa löysimme pari poikaa ja varsin osallistumisen arvoisen idean.

Huonompi idea oli ollut käydä ensin kotona, varsinkin jättää se heippalappu. 13-vuotiaan viestissä luki ”olen kiihdytysajoissa, tulen sunnuntaina”. Kiva oli alkaa selitellä tempausta kotona odottaneelle kahvittelukomitealle. Ihme ripitystä ja – olisiko ollut äidin synttärit – pilalla muuten ihan mukava päivä."

S. Nylander (2026). Kuusi kuvaa - mistä on tytöt tehty, mistä äitien harmaat hapset.

Ote maaliskuun blogista Tarinoita Aitan takaa.

Blogia julkaisee Alasatakunta-lehti.





Helmikuun blogissa (Tarinoita Aitan takaa, Nylander, S., 2026) tartuin maisemiin ja rooleihin:Alla kirkonmäki (katkelma ...
10/02/2026

Helmikuun blogissa (Tarinoita Aitan takaa, Nylander, S., 2026) tartuin maisemiin ja rooleihin:

Alla kirkonmäki (katkelma tekstin keskeltä)

"En pysty kuvitella isäni äidin nuoruutta tai äitiyden alkumetrejä, vaikka yritän. Lukemieni dokumenttien lisäksi minulla on tietoisuus mummini mahdollisuuksista. Niitä oli enemmän kuin tavan työläisperheen tyttärillä yleensä. Paljon autteli veljiään ja pikkusiskoaan nimittäin Väinö. Niin on kerrottu, niin tiedetään, ja niin rovasti on itse kirjoituksissansa muistellut.

Kuva 1: 15–18-vuotiaan mummini elämänvaiheita dokumentteina. Saattaa olla isoveli kamerankin takana, mummini ilmeistä päätellen.

Kuva 2: Pienten poikain äidin jalanjälkiä seurailemassa, Kansallisarkisto, Turku 1/2026. Arkistoreissusta alkoi 11 päivän pituinen ajanjakso, erikoinen uudelleenjärjestymä ajatuksissani.

Siirryn naisen maisemiin. Sitä pyyhkii jälkiä pinnoilta ja karmeista, pesee ikkunat ja tuulettaa huoneet. Vaihtaa verhot, käyttää matot pesulassa, siirtelee huonekaluja ja hoitaa sesonkivaatteet kaapeista vinttiin, kun tekee suurempaa siivoa. Pistääpä vielä huonekasvit isompiin ruukkuihin, että tulisi juurille tilaa.

Joku puhkoo seiniäkin mennessään. Asennuttaa oven suuntaan, minne mielii kulkuansa avata. Ja siihen istahdat sinä. Painat puuta sisäpihan varjoisalla seinustalla, katsot jokea tontin reunalla. Jostain vesi tulee ja johonkin yrittää mennä. Sillä on luonnollinen halu virrata.

Vastarannalla näet pellot, kauempana metsänlaidan ja valoja toisissa taloissa. Haluaisit vetää henkeä, niin että keuhkot täyttyvät joka soluun saakka – m***a hartiat panevat vastaan, ja puhaltaa syvään ulos. Koet saavasi maisemasta happea, m***a oletko saanut lupaa hengittää?

On olemassa järjestyksiä, joita ei vaihdeta eikä rikota. On valtaa välitöntä ja välillistä. On arvoja, joiden annetaan kasvaa normeiksi ja vakiintua järjestelmiksi: uskomuksiksi ja tavoiksi, valta- ja vähemmistökulttuureiksi, tai laeiksi niin säätämällä. Lunnaisiin lyödään hintalappu, ja maksajia osoitetaan. Hiljaiset tukehtuvat, m***a haluaisivat huutaa."

Blogia julkaisee Alasatakunta.

Otsikko syntyi varsinaisesti keskustelusta, kun olin pilannut äitini vahakankaan ensin renkailla kuumien lautasten pohjista ja sitten tekemällä liinaan epähuomiossa muistiinpanoja kuittipaperin läpi.

"Kuva 3: Kirkonmäki-lehteä voidaan käyttää suojana alla, ettei mene liina pilalle, kun pöydässä jotain touhuaa. Sitä äiti minulle ehdotti. Kuvanottohetkellä sattumaa oli, että Kirkonmäen alta pilkisti Kokemuksen houkutus. Tässä tapauksessa se on artikkeli oppikirjassa (Käsikirja sukupuoleen, Saresma, 2010, s. 59–74, julkaisulupa saatu tekijältä). M***a voi se olla tutkijan osakin."

Tervehdys Jokivarren Aitan tutut ja tuntemattomat ystävät, ajattelin kertoa hieman itsestäni. Aitan takana on henkilö ni...
29/01/2026

Tervehdys Jokivarren Aitan tutut ja tuntemattomat ystävät, ajattelin kertoa hieman itsestäni.

Aitan takana on henkilö nimeltä Sanna, kovaa vauhtia viittä kymppiä käyvä perheenäiti ja puoliso. Lapset (7) ovat isoja, nuoria aikuisia osa omine perheineenkin, joten elämäni on kovin erinäköistä kuin nuoruuden ja tämän päivän välivuosikymmeninä. Sanon aina, että olen savolaiskarjalaisjuurinen uusimaalainen Satakunnassa. Olen tietoinen juuristani joka päivä, ollut kai aina, siksi sukututkimus jota puuhastelen, on niin mieluista.

2018 aloimme tehdä siirtymää entiseltä kotipaikkakunnaltamme kohti jotain uutta ja tuntematonta. Kriteereinä maisemaa kohtaan oli muun muassa se, että kaupunki vaihtuu maaseutuun ja olisi hyvä jos pihassa tai edes jossain lähistöllä halkoisi maisemaa joki. Nykyinen koti löytyi tammikuussa 2019, ja kesäkuussa muutimme Hyvinkäältä pois.

Maisemanvaihto lähti kuitenkin liikkeelle ajatuksesta vaihtaa alaa.
Koin etten pysty työssäni kotihoidossa hoitamaan ihmisiä enää kokonaisvaltaisesti. Paljon nipistettiin kohtaamisilta aikaa, ja siihen on ollut vaikea oppia. Olenkin näinä vuosina vienyt työtäni uuteen suuntaan. Haaveilen toiminimellä työskentelystä ja erilaisiin poikkitaiteellisiin kollektiiveihin kuulumisesta.

Olen lukenut yhteisöpedagogin kursseja, hankkinut matkailualan koulutuksen, sekä valmistunut kulttuurituottajaksi vuonna 2025 opinnäytteenäni kirjaston kotipalveluaiheinen kulttuurihyvinvoinnin kehittämistyö. Siitä sain valtavasti inspiraatiota ja toivon, että sitä se toisi myös lukijoilleen. Työ löytynee Theseus.fi-palvelusta hakusanoilla Sanna Nylander kulttuurihyvinvointi.

Nyt opiskelen sanataideohjausta ja uneksin kulttuurintutkimuksen maisteriohjelmaan pääsystä. Kyllä, olen ikuinen opiskelija, mutten jaksa olla siitä yhtään pahoillaan, vaikka sitä minulta on odotettu. On vaikea ajatella, ettei kehittäisi ja laajentaisi osaamista, kun kerran ammattiin valmistuu. Toivon, että saisin olla työelämässä tyypillistä eläkeikää pidempään.

Olen kiinnostunut luovan muistelutyön menetelmistä ja kerrotuista tarinoista. Kirjoitan omaelämäkerrallista blogia, jota julkaisee paikallislehtemme Alasatakunta. Niitä juttuja tällä sivulla jaan. Blogilinkit olen koonnut Jokivarren Aitan verkkosivuille, laitan linkin sivulle tuohon alle kommenttikenttään.

Mitä kirjoittaminen minulle merkitsee?

Kirjoittaminen oli poissa elämästäni lähes 30 vuotta, enkä oikein tiedä miksi. M***a iloitsen että kirjoitan taas, se tuntuu hyvältä. Kirjoittaminen merkitsee minulle yhteyttä itseen ja muihin, yhteyttä hyvinvointiin.

Blogi puolestaan merkitsee minulle tilaa elää muistoja uudelleen, mahdollisuutta muokata koettua elämää nykyhetkestä käsin. Lukeminen toimii samoin, on ihan mieletöntä poimia yksittäisiä sanoja tai ilmaisuja muiden tarinoista, samaistua niihin ja heittäytyä mukaan tunteeseen. Lukeminen koukuttaa.

Ajattelen usein, että kunpa minulla olisi aikaa istua alas "meidän" kotihoidon asiakkaiden kanssa, lukea yhdessä ääneen heidän kanssaan ja jutella luetuista, jakaa ajatuksia ja muistoja. Valokuvien katselu seiniltä yhdessä on työni suola. Kuvia ehtii aina vilkaista, kun keikkailen lähihoitajana kotihoidossa.

Rakastan tarinoita, voisin kuunnella ja kertoa niitä loputtomiin. Olen viihtynyt tarinoivien ihmisten parissa lapsesta saakka. Sitä teen myös täällä Jokivarren Aitassa, kertoilen juttuja. Blogiin liitän aina valokuvia, ja tänne blogikuvia eksyy myös.

Jokivarren Aitta onkin minulle eniten mielen tila, siinä missä se alun perin oli fyysinen kesägalleria Rauman Lapissa. Ehkä Aitta on joskus sanataidepaja, katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan. Joka tapauksessa, lämpimästi tervetuloa seuraamaan.

Harrastuksistani vielä, hmmm.

Identifioidun vahvasti kävelijäksi, mutten muista, koska olen viimeksi kävelylenkkiä heittänyt. Kirjoittamisesta löydää samaa flowta ja mielen liikuttamista ideasta haaveeseen ja unelmasta arjen pyörintään. Kroppa kangistuu kun ei liiku, se ärsyttää. Kuulun muutaman kulttuuriyhdistyksen hallitukseen, ja olen myös mukana politiikassa.

Matkustella haluaisin enemmän kuin on mahdollisuus. Maata pitkin kulkemalla näkee paljon, ja kohteissa tykkään siirtyä kävellen tai fillareilla paikoista toiseen. Saatan hypätä silloin tällöin junaan ja käydä lenkillä jossain suomalaisessa kaupungissa. Viimeksi pysähdyin risteyskaupunki Tampereelle muutamaksi tunniksi, kävin katsomassa Riina Tanskasen upean, hauskan ja terävän näyttelyn Tympeät tytöt, ja sitten kävelin vähän.

Aurinkoa talvitaivaalle odotellessa,

terkuin Sanna, Jokivarren Aitta

"Mä tulinkin autolla! "vai mites se meidän likka eskarin eteisessä tuulettikaan, kun iskällä oli remppafirman paku alla,...
13/01/2026

"Mä tulinkin autolla! "

vai mites se meidän likka eskarin eteisessä tuulettikaan, kun iskällä oli remppafirman paku alla, ja neitokainen oli tullut sen kyydissä tarhaan.

Meillä kun ei omaa autoa ollut, ni eihän se ollut mikään tavallinen aamu.

Muille oli, joten kukaan tarhakaveri ei korvaansa lotkauttanut lapsen julistukselle ja hyvä ettei kävellyt yli, kun toinen asetteli kenkiänsä paikalleen.

En tiedä onko tämä mulle muistikuva, todennäköisesti ei, mielikuva taitaa olla. Luulen että mies tästä kertoi, tuskin olin paikalla tilannetta todistamassa. Mähän kuljin pyörällä Martista Linjalaan ja siitä bussilla eteenpäin. Lukiolainen olin.

Nyt pänttään taas. Luen kasvatussosiologian oppikirjaa, ja samalla jo ties kuinka monetta päivää palailen Väinön ja Liisin maisemiin 1900-luvun alkuvuosikymmeniin, kun en malta pysyä poissa.

Em. lapset olivat työläisperheen lapsia maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa. Siellähän jokapäiväisestä työstä ja toiminnasta irrallista koulutusta tartti vain virkamiehet, papisto ja oppisääty - kertoo kirja.

M***a Väinöstä tuli pappi, ja sehän meidän suvussa on totta kai tiedetty. Itseltäni se on jäänyt modernissa maailmassa kasvaneena vähän vaan hämärän peittoon, tyyliin "mitä sitte?" Mut onhan se ollu todella poikkeuksellista, alkaa valjeta.

Että sitä sitte!

Kaivoin tohon oppikirjan rinnalle laatikollisen noit Väinön kirjoja mitä mul on, ja sieltä 1960-1980-luvun kirjojen esipuheista ja takakansiteksteistä rivien välistä luin, et
ei tullu pappeja joka perheestä, kylästä, kunnistakaan aina.

Yhen kirjan luvun tarinan osana Väinö mainitsee Lappiin tekemänsä automatkan. Vähän ku sivujuonne, tapahtunut jo 1920-luvulla.

Siinä tuli kakski semmosta kohtaa, mitkä heittäis tarhan tuulikaappiin vuoteen 2003 kenet vaan, kun 100 vuotta Väinön syntymän jälkeen siskonpojan tytöntyttö tulee "autolla tarhaan".

Omenia puista, tosiaan. Kuka minne tippunut. Samaa porukkaa, mut tosi eri väkeä.

ENNAKKOILMOITUSHyvää alkanutta vuotta 2026Opiskelen sanataideohjaajaksi Hämeen kesäyliopistossa, ja hyvinkääläinen kultt...
10/01/2026

ENNAKKOILMOITUS

Hyvää alkanutta vuotta 2026

Opiskelen sanataideohjaajaksi Hämeen kesäyliopistossa, ja hyvinkääläinen kulttuurikahvila Arkikulta on varattu ohjausharjoittelulleni lauantaina 25.4. klo 15.30-19.00.

Sanataidepajani kohderyhmää ovat saman suvun eri sukupolvien edustajat. Kirjoittamispajasta ja parityöskentelystä on kysymys, m***a helmikuun kuluessa saat tarkempaa tietoa päivän ohjelmasta.

Tervetuloa oikein lämpimästi ja porukalla ❤️ Kenen kanssa sinä lähtisit viettämään yhteistä tarinapäivää?

Terkuin,
Nylanderin Sanna / Jokivarren Aitta
Tarinoita Aitan takaa -blogisti

Saa jakaa!

Osoite

Rauma

Hälytykset

Tiedä ensimmäisenä ja anna meille oikeus lähettää sinulle sähköpostitse uutisia ja promootioita Jokivarren Aitta :ltä. Sähköpostiosoitettasi ei käytetä muihin tarkoituksiin, ja voit perua milloin tahansa.

Ota Yhteyttä Yritys

Lähetä viesti Jokivarren Aitta :lle:

Jaa

Kategoria