06/06/2026
Kevättalvella kirjoitin sukututkimukseeni pohjautuvaa kerronnallista esseetä kasvatussosiologian kurssille. Se on viimein valmis, samoin viimeisen rutistuksen myötä koko kasvatustieteiden perusopintopaketti Oulun avoimessa yliopistossa (25 op).
Prosessin yhteydessä kyselin Nurmijärven puskaradiosta, joka oli ollut mummini (s. 1911) lapsuuden paikkakunta, olisiko jollakulla käsitystä kristillisestä oppilaitoksesta, jossa isäni pastori-eno (s. 1903) olisi pikkusiskoaan voinut Sörnäisissä kouluttaa, ja mitä voisin oppilaitoksesta tietää lisää. Koulutussosiologia kiinnostaa.
Kerron tämän, koska yksinkertaisesti rakastan tarinoita ja asiayhteyksiä:
Puskaradioon kirjoittamisen jälkeen osui silmiini paikallisen toimittajan Markku Jalavan kolumni, jossa hän käy läpi isoisänsä Svanten päiväkirjoja (jos vielä löydän, laitan linkin siihen kommentteihin). Jalavan vintin aarteissa mainitaan tuttuja tapahtumien, kylien ja tilojen nimiä.
(Jalavan toimittamia Nurmijärven Joulu-lehtiä olin itse asiassa käyttänyt esseessä lähteinä, sillä mummini veli oli niihinkin muistelmiaan kirjoittanut. Varinaista sukututkijan unelmaa, kiitos historian tallettamisesta myös kirjastolaitos!)
Svante Jalava oli suntiona kiertänyt pitäjää 1900-luvun alussa, vienyt kinkereitä pappien kanssa kyliin. Kinkereistä on kirjoittanut useammissa lähteissä tämä isoenoni, silloin viiden vanha työväenpoika ja myöhemmin tutkimusteni luokkanousun tehnyt rovasti Väinö E. Hyvönen. Tapahtuma on vaikuttanut Väinön uravalintaan varmasti, niin merkityksellinen se on ollut.
Ote on esseeni (kuvassa) luvusta 3.4:
"Lienee eletty alkutalvea 1909, kun hevosjono pappeja kyydissään on karauttanut Tirmun talon pihaan Herusissa. 5-vuotiaan pojan mielestä suuret kirkonkirjat papeilla olivat olleet niin komeita että ”melkein itketti”. Kinkereiden päätteeksi Väinöllekin ojennettiin lukuseteli ja Katekismus, jonka jälkeen Tuompon emäntä oli toivottanut hänet tervetulleeksi Ali-Periäisiin ”lukusiin”. Alkoi hartaasti odotettu opintie: kiertokoulu Hyvämäessä, Ali-Periäisissä ja Yli-Periäisissä sekä Riku Nymanin pyhäkoulu, ja viimein kuusivuotiaana Rajamäellä kansakoulu." (Nylander, 2026.)
Nyt kun tämä essee on ohi, voisinkin jatkossa keskittyä tarinan laajentamiseen 🤩
Tietysti antaisin kaikkeni, jos saisin lukea noita Svante Jalavan päiväkirjojakin. Niin kiehtova maailma tuo luokkien välinen yhteys on ollut, jota "pastori ja pikkusisko" lapsuudessaan ovat hengittäneet Hyvämäkien yhteydessä, kun ovat asuneet ja eläneet arkeaan yhteisössä tilallisten, sisarustensa perheiden sekä muun työväestön kanssa.
Kaunista on jotenkin myös yhteyksien ylisukupolvisuus. On juurevaa, että tietämättä historiasta olin kutsunut esikoiseni kummeiksi aikoinaan juuri Svante Jalavan lapsenlapsenlapset. Lisäksi olen pistänyt merkille isäni puolen jakavan hautuumaalla Jalavain kanssa samaa käytävää.
