Poriginal galleria

30/01/2025

Poriginal-galleriassa avautuu Elis Hannikaisen ja Vappu Jalosen näyttely Vierailukeskus X taidemuseon näyttelyiden yhteydessä huomenna perjantaina.
Vierailukeskus X kuvittelee tulevaisuuden kansallispuiston. Näyttämöllisessä installaatiossa kaksi hahmoa fantasioivat tuhosta ja suojelusta, toinen hahmoista yrittää pelastaa toisen, ja opastusnauhoite siirtyy ajassa eteen- ja taaksepäin.

Vierailukeskus X jatkaa Hannikaisen ja Jalosen kansallispuistoja käsittelevää työskentelyä. Vierailukeskus X:n sisarusteos on Ylen julkaisema radiofeature Valtapuisto (2023). Valtapuisto on kuunneltavissa Yle Areenassa.
Koneen Säätiö on tukenut taiteilijoiden työskentelyä.

Elis Hannikainen & Vappu Jalonen: Vierailukeskus X
Näyttelyn sävellys: Eero Pulkkinen
1.2.–23.3.2025

Jatkossa Poriginalin näyttelyistä viestitään Porin taidemuseon somekanavissa sekä taidemuseon verkkosivulla koko taloa koskevassa näyttelyohjelmassa.

//

Welcome to Poriginal Gallery, where the exhibition Visitor Centre X by Elis Hannikainen and Vappu Jalonen will open tomorrow Friday with the art museum's exhibitions.
Visitor Centre X imagines a future national park. In the stage-like installation, two characters fantasise about destruction and conservation; one of them tries to save the other; and an audio guide recording moves back and forth in time.

Visitor Centre X continues Hannikainen and Jalonen’s work on national parks. Its sibling work—the radio feature Valtapuisto (“Power Park”) — was broadcast by Yle in 2023. Valtapuisto is available on Yle Areena.

Elis Hannikainen & Vappu Jalonen: Visitor Centre X
Music and sound for the exhibition: Eero Pulkkinen
1.2.–23.3.2025

In the future, you can find out about Poriginal's exhibitions on Pori Art Museum's social media channels and on the museum's website in the exhibition programme for the whole museum.

📷: Venla Helenius

24/12/2024

16/12/2024

Poriginal gallerian nykyisen tilan 40-vuotinen historia sai arvoisensa päätöksen perjantaina 13.12.2024, kun juhlittiin gallerian viimeisen näyttelyn, Työstä vapaa kulttuuri, päätösjuhlaa sekä gallerian läksiäisiä 🎉

Satapäinen joukko kävi tunnelmoimassa vanhassa suolamakasiinissa viimeisenä päivänä. Päätösjuhlassa esiintyi porilaislähtöinen säveltäjä ja saksofonisti Esa Pietilä, joka kertoi galleriatilojen tulleen tutuksi myös Pori Jazzin toimistona.

Rakastajat-teatterin Angelika Meusel ja Kai Tanner sekä Henri Välikangas esittivät Harold Pinterin Rakastaja-näytelmästä osan luettuna. Näytelmää esitettiin Poriginal galleriassa vuonna 1991 ja teatteri sai siitä myös nimensä ❤️

Poriginal avautuu taidemuseon tiloissa tammikuun lopussa. Kaikkia Poriginal gallerian taiteilijoita, vieraita ja yhteistyökumppaneita vuosien varrella kiittävät Porin taidemuseo sekä sen gallerianhoitajat Tuula Hölsö (vuodet 1984-2012) ja Kai Ruohonen (vuodet 2012-2024 ja jatkossa taidemuseossa).

Nähdään ensi vuonna taidemuseossa!

//

The 40-year history of Poriginal Gallery’s current space came to a end on Friday 13.12.2024, when the finissage event of the gallery’s last exhibition, Labour-free Culture, was celebrated 🎉

A crowd of 100 people visited the old salt storage on the last day. The finissage event featured a performance by Pori-based composer and saxophonist Esa Pietilä, who said that the gallery premises had also become familiar to him as the office of Pori Jazz.

Angelika Meusel, Kai Tanner and Henri Välikangas of the Rakastajat Theatre performed part of Harold Pinter’s play The Lover by reading. The play was performed at the Poriginal Gallery in 1991 and the theatre was named after it ❤️

Poriginal will open at the Pori Art Museum at the end of January. All the artists, guests and collaborators of Poriginal Gallery over the years are thanked by the Pori Art Museum and the gallery’s producers Tuula Hölsö (1984-2012) and Kai Ruohonen (2012-2024 and next at the art museum).

See you next year!

10/12/2024

https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/art-2000010891312.html

Palkkatyö, kotityö, aktivismi, yrittäjyys vai taiteilijuus. Miina Hujalan kokoama näyttely tuo yhteen vaihtoehtoisia pohdintoja siitä, mitä on työ ja kenelle sitä tehdään.

28/11/2024

TYÖSTÄ VAPAA KULTTUURI
23.11.-13.12.2024
Poriginal galleria, Eteläranta 6, Pori

Näyttely käsittelee työstä vapautumista, erityisesti liittyen taiteelliseen toimintaan ja siihen sisältyvään mahdollisuuteen jäsentää suhdetta työn tekemiseen.

Näyttelyssä on esillä Ronja Siitosen teoskokonaisuus, jonka lähtökohtana on viiden kuukauden työttömyysjakso, Jaakko Pallasvuon esinemuotoisia teoksia sekä Eurooppa kieltäytyy työstä -hankkeeseen liittyviä elementtejä: Henri Salosen ottamia valokuvia, Ilona Raivion dokumenttielokuva Työn yöstä autonomiaan sekä jaettavina printteinä Klaus Maunukselan ja Pontus Purokurun esseet.
Tämän lisäksi näyttelyssä on luettavissa Khaos kustantamon Eurooppa kieltäytyy työstä-hankkeesta toteuttama julkaisu. Julkaisu on myös myynnissä Porin kaupungin verkkokaupassa ja näyttelyn yhteydessä.

Osa näyttelystä on esillä Porin Seudun Työttömät ry:n toimitiloissa osoitteessa Mikonkatu 21, Porissa.

Tämän Poriginal-tilassa nähtävän viimeisen näyttelyn taustalla vaikuttaa näkemys, että taideinstituution, kuten taidemuseon, tehtävänä on myös ymmärryksen tuottaminen siitä mitä on taiteilijoiden työ.

Kuraattori: Miina Hujala, Porin taidemuseo

Näyttelystä järjestetään lopettajaistilaisuus perjantaina 13.12.2024 kello 18-20. Lämpimästi tervetuloa!

Lue lisää: https://www.poriartmuseum.fi/labour-free-culture

//

LABOUR-FREE CULTURE
23.11.-13.12.2024
Poriginal Gallery, Eteläranta 6, Pori

Artistic work entails potential to make visible alternative relationships to working. Nonetheless at the same time it is good to acknowledge the self-exploitation, structural unemployment, and unorganised nature of the way of working and the fact that artists are also often driven to somewhat forced position as self-employed entrepreneur. Part of the exhibition will be present in the premises of the association of Pori area’s unemployed [Porin Seudun Työttömät ry] at the address Mikonkatu 21 in Pori.

This last exhibition that will be seen in the inaugural Poriginal space is focused on highlighting one task of an art institution, like art museum, to provide understanding of what artistic work entails.

Curator: Miina Hujala, Pori Art Museum

There will be a finissage event at the gallery on Friday 13th of December. You are warmly welcome!

More information: https://www.poriartmuseum.fi/labour-free-culture

Kuva / Photo: Ronja Siitonen

20/11/2024

Poriginal gallerian viimeinen näyttely Eteläranta 6:ssa:
TYÖSTÄ VAPAA KULTTUURI
23.11.-13.12.2024

Näyttelyn lopettajaistilaisuus järjestetään perjantaina 13.12. klo 18-20, lämpimästi tervetuloa!

Poriginal galleria / gallery 23.11.-13.12.2024 Osoite / Address: Eteläranta 6, 28100 PORI | Puh. 044 701 4737 Avoinna Ti-Su / Open Tue–Sun 11–18 | Lopettajaiset 13.12.2025 kello18 alkaen.

11/11/2024

Tervetuloa galleriaan! Poriginal on avoinna ti-su klo 11-18, vapaa sisäänpääsy.

29/10/2024

Siiri Pohjolainen
Kyyneleet
02.–19.11.2024

Näyttelyn avajaiset perjantaina 01.11. kello 18-20. Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Siiri Pohjolaisen suurikokoisissa teoksissa valuu maalia ja vettä, tipahtelee kyyneleitä. Muodoltaan kyyneleet ovat tiiviitä ja kolmiulotteisia nestepisaroita, sinisiä kuin taivaan heijastus järvivedessä. Vesi on osa Pohjolaisen maalauksia – se ohentaa katosta riippuvien kankaiden väriä ja tuntuu tekevän siitä lähes mattamaisen karheaa. Kun pisarat putoavat vesiliukoisesta maalista syntyvälle väripinnalle, ne virtaavat kankaalle sen pinnanmuotojen mukaan. Kyyneleen muotoon ommellut riippuvat punaiset pisarat puhkovat kuin avohaavoja tilaan. Teoksia raidoittavat punavärin kaikki sävyt oranssista viininpunaiseen, ja kuiva ruskea rapisee ruosteena pisaran kaarevaan pintaan.

Kyynel on taiteen historiassa voimakas aihe ja merkki tunteesta – ilosta, surusta, yllätyksestä, vihasta. Renessanssin aikaan Giotto maalasi ensimmäisten joukossa kasvoja pitkin valuvia kyyneleitä kuten Padovan Scrovegnin kappelin Pyhät viattomat -freskossa (1304–1305). Kyyneleiden ilmestyminen muutti osaltaan taiteen kehitystä, sillä perinteisen uskonnollisten aiheiden kuvitusten sijaan teokset alkoivat lähetä elävän ihmisen maailmaa näyttämällä hänen tunteensa kuvatuissa hahmoissa. Myöhemmin kyyneleet valuivat Sir John Everett Millais’n hukkuvan Ofelian (1851–1852) kasvoilla, ja ne tahrivat tyynyliinan Tracey Eminin My Bed -installaatiossa (1998).

Pohjolaisen tekniikkana on akryylimaali, öljypastelliliitu ja kollaasi kankaalle. Sen pinnassa värit vaihtuvat sävyjen logiikan mukaan. Mittakaava ja värin käsittely vievät ajatukset 1970–1980-lukujen uusekspressionismin voimakkaaseen maalauksellisuuteen ja abstraktin ja esittävän eron ylittymiseen. Värin lisäksi myös kangasmateriaali kerrostuu kollaasien tapaan:
suurissa teoksissa on runsaasti mittaa jo alussa, m***a kun ainesta tarvitaan syvyyssuunnassa lisää, taiteilija leikkaa ja ompelee maalattuja kankaita yhteen. Kangaskerrosten kasautuessa syntyy joko kaksiulotteisia maalauksia tai kolmiulotteisia veistosmaisia installaatioita.

Mattapintaiset öljypastellit tuottavat vaihtelua maalattujen pintojen intensiteettiin. Pastellien läpinäkymättömyys on sukua kankaisiin applikoiduille mokkanahalle – se saa katsojan ehkä toivomaan mahdollisuutta koskettaa ja kuvitella pastelliväreille yhtäläinen tuntu. Sormet haluavat nähdä, katsominen on koskettamista.

Galleriatilassa kävijään eivät vetoa vain kyyneleet, vaan teosten dramaattisesta ripustuksesta syntyy samalla näyttämön kaltainen tila, värillinen teatteri. Astuessaan taustakankaiden keskelle katsoja joutuu omaksumaan suhteen teoksiin ilman, että niistä on mahdollista täysin etääntyä. On kuin kaksipuoleiset kankaat toimisivat näyttämön tapahtumien taustana, kun taas näyttelijöinä esiintyvät maalauksista syntyneet veistokset, kiteytyneet pisarat.
Katsomisen suunta on kävijän valittavissa, vain yhtä näkökulmaa ei Pohjolaisen teoskokonaisuudelle ole.

Martta Heikkilä, FT, dos.

29/10/2024

Lauri Linna
Vihreää sinistä kultaa.
02.-19.11.2024.

Näyttelyn avajaiset perjantaina 01.11. kello 18-20. Vapaa pääsy. Tervetuloa!

Installaatio Vihreää sinistä kultaa (2022-) rakentuu Kuusamon Juomasuon kaivoshankealueelta Linnan keräämästä luonnonkasvien geenipankista ja videodokumentaatiosta. Vuodesta 2021 alkaen kerätyssä geenipankissa on tällä hetkellä 190 kasvion sivua ja 74 kasvilajin siemenet. Teoksen videot toistetaan älypuhelimilta, joita on kerätty kuusamolaisilta. Yhdessä puhelimessa on prosentuaalisesti enemmän kultaa ja kobolttia kuin samassa määrässä Juomasuon kiveä.

Teos pyrkii pelastamaan alueen kasvillisuuden arkistoon kaivostoiminnan alta. Geenipankista kasvit voidaan kloonamalla ja istuttamalla palauttaa takaisin alueelle kaivostoiminnan päätyttyä. Pankin kokoaminen aloitettiin vuonna 2023 myös muilla Kuusamon lukuisilla kaivoshankealueilla. Vihreää sinistä kultaa -teos oli Chill Survive-verkoston Chewing the Tundra -näyttelyssä kulttuurikeskus WUK:n Kunsthalle Exnergassessa, Wienissä Itävallassa vuonna 2022. Teos on myös ollut esillä yksityisnäyttelyssä Galleria Huudossa Helsingissä tammikuussa 2024.

Kuusamo on tunnettu runsaasta ja monipuolisesta lajistosta. Oulangan kansallispuistosta löytyy enemmän uhanalaisia lajeja kuin mistään toisesta Suomen kansallispuistosta. Alueelta löytyy myös tieteelle ennen tuntemattomia lajeja lähes vuosittain. Runsaiden luonnonvarojen vuoksi iso osa Kuusamon puolta Uuttamaata vastaavasta pinta-alasta on kaivosyhtiöiden kiinnostuksen kohteena. Kaivokset tuottaisivat tulevaisuudessa kobolttia ja kultaa. Alueelta etsitään myös kuparia ja timantteja, ja kallioperässä on lisäksi uraania ja muita radioaktiivisia alkuaineita. Jo nyt jotkut malminetsijöiden vanhat koekairausputket vuotavat radioaktiivista vettä soihin ja puroihin luonnonsuojelualueilla.

Moni Kuusamon kaivoshanke sijaitsee Suomen suurimmaksi lähteeksi kutsutun Kitkajärven vesistön läheisyydessä. Juomasuon kaivoshanke sijaitsee aivan järvestä lähtevän Kitkajoen vieressä ja sieltä näkee 15 km päässä sijaitsevalle Rukan laskettelukeskukselle. Kaivokselta valuvat vedet todennäköisesti saastuttaisivat Kitkajoen. Joki kantaisi saastuneen veden Oulangan kansallispuiston eteläosiin, jossa vierailee vuosittain satoja tuhansia matkailijoita ihastelemassa Karhunkierroksen luontoa ja lukuisia näyttäviä koskia. Lopulta likainen vesi päätyisi Venäjällä Paanajärven kansallispuistoon.

Koboltti tekee akuista tehokkaita ja on siten kriittinen osa vihreän siirtymän energiantuotannossa. Koska koboltin kysyntä kasvaa maailmanlaajuisesti sitä kutsutaankin nykyään siniseksi kullaksi. Kobolttikaivos siis auttaisi ilmastotyössä, etenkin nopeaan lämpenevällä arktisella alueella. Paikallisesti Kuusamossa tämä siirtymä merkitsee kuitenkin myös uhkaa sen ainutlaatuiselle luonnolle, asukkaille ja useille elinkeinoille, mukaan lukien luontaiselinkeinot.

Ukrainan sodan myötä EU on asettanut keskeiseksi päämääräksi kyvyn tuottaa itse kriittisiä raaka-aineita, kuten akkumineraaleja. Myös Suomella on pyrkimys kehittää omaa akkuteollisuutta. On todennäköistä, että Euroopan syrjäseuduista tulee EU:n kriittisten raaka-aineiden lähteitä. Lisääntyvä kaivostoiminta voi pilata nämä usein luontoarvoiltaan merkittävät seudut. Kuusamon kaltainen tilanne on usealla pohjoisella paikkakunnalla.

Lauri Linna (s. 1981, Kokkola) on taiteilija, joka työskentelee Kuusamossa ja Helsingissä. Hänen työnsä käsittelee kasvien ja ihmisten välistä suhdetta, kasvien käyttäytymistä ja niiden autonomiaa. Linna on kiinnostunut myös menneisyydestä, sekä asioiden ja olioiden evoluutiosta. Hänen töitään on ollut esillä vuodesta 2011 lähtien kotimaisissa ja ulkomaisissa gallerioissa ja museoissa. Linna on valmistunut 2013 medianomiksi (AMK) ja 2018 taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Visual Culture and Contemporary Art (ViCCA) -koulutusohjelmasta.

Lauri Linnan työskentelyä ovat tukeneet:
Suomen Kulttuurirahasto, Olga ja Vilho Linnamon Säätiö, Taiteen edistämiskeskus Taike, Kuusamon kaupunki
ja U. A. Virranniemen rahasto