24/07/2026
AVOIN SARJA
1.palkinto
Mikä tuulee
Pystyssä päin, rinta auki, kasvot elossa
me yritämme seisoa, painua vasten,
kun meitä päin ryntää
kaikki se jota emme osanneet elämältä odottaa
vaikka sitä meille opetettiin, selitettiin,
kävelytettiin museoissa, luetettiin eepoksia,
veisattiin virsiä,
liikutuksin kerrottiin,
että elämä on taistelua,
kuin kaskenpolttoa, pettuleipää,
raatamista, rakennusta,
sotia ja rauhoja,
no, teillä on hyvin,
on sentään
Syötte hyvin, kuvia katselette, laitteita käytätte,
olette joutilaina, saatte valita
Me yritämme nauraa ja nakata niskaa, kun puhaltaa vastaan
kaikki se mikä kasvatti meistä meidät ja kävi sitten
arvottomaksi
Kaikilta se vuorollaan karkaa
Etääntyvät nuoruuden äänet,
puheet ja soitot, kosketukset ja hankaukset
vaatteet kengät reput tupakat levyt kirjat kalenterit
Mikä riehuu vastaan nyt,
saa meidät taipumaan kaksin kerroin:
nyt me haluamme kertoa ääni väristen
että joku yritti vangita oman hetkensä pronssiin,
tai kutoa sanoista telttaa ja mennä sen alle,
jättää merkkinsä paikkaan,
että joku kurottui kohti huomistaan
meidän eilistämme.
SANNA VEHVILÄINEN, Kuopio
2.palkinto:
Rikkirevitty
Trombi lie
kiepauttanut pronssiset
hiuksesi tiukoiksi
soiroiksi niskaan
kallistanut pääsi
nostanut leukasi pystyyn.
Olet kuin ensirakkauteni
kiharatukkainen poika
korskeine olemuksinesi
voisit olla hänen kuvansa
…m***a et hän.
Sinä valettu patsas
et puhu
et ajattele
et tunne…
et minuakaan
vaikka hieroisin lämpöä poskeesi.
Hän myllersi sydämeni
sotki ajatukseni
teki kesästäni myrskyn
ukonilmoineen ja rakeineen
laittoi kanssani kastematoja
ongenkoukkuun
ja sanoi aamen.
Muistan
rikkirepivän tunteen
kun käsi ei enää
ollutkaan omassani
kun farkkutakin
selkä loittoni
vierellään joku muu.
Kotipihassa retkotti
valtava kuusi raatona
palasina
rikkirevittynä
sekin raukka.
AIRI LESKINEN, Iisalmi
3.palkinto
Mysrky lipuu
Veden varjo roikkuu raskaana,
tumma tahmea partikkelien perhe
syöksyvä pylväs,
kylmä
kohtaa oranssin hiekan,
karhea haju kohoaa.
Törmäilevät hiukkaset muodostavat veden kohokuvia,
putoavia painaumia,
painava viileys kiihdyttää talon kattoon
ja lehdet lepattavat vimmatusti.
Hortoileva kammo roiskuu räystäiltä
pienet virtaavat joet hyppivät rappuja alas,
yhtyvät ja suuri koski jylisee.
Lehti purjehtii kuohuissa
ja imeytyy pyörteessä veden uumeniin.
Pisarat tanssivat ilmassa,
virtaavat kilpaa ikkunoissa.
Välähdys täyttää tilan
ja paljastaa vyöryn
joka takertuu onkaloihin ja oviin
joiden läpi ei kulje kukaan
vain hämärän vahva kämmen.
Oletuksen aave valuu helmiäiseen
ja jyrinä taittaa katon.
ELVA GRANADOS ESCARTIN, Espoo
