16/01/2026
Tässä vielä ankanpoikasemme Suvi Salomäen ajatuksia vuorovaikutuksesta yleisön kanssa:
"Ootko mun kaverlji?n erityispiirre oli interaktiivisuus yleisön kanssa, yhteisöteatraalisten elementtien käyttö pitkin tarinaa. Kyselimme neuvoja ja saimme suuntia yleisöltä; toimimme sitten sen mukaan, mitä sieltä milloinkin pullahti.
Erityisen vaikuttunut olin joka kerta siitä, miten viisaasti lapset neuvoivat meitä kommunikaatioon ja sovinnontekoon. Koin pysähdyttäviä hetkiä, kun kysyin neuvoa, miten hankalan tilanteen jälkeen voisimme olla taas kaverljeita. Miten päästään sovintoon? Kohtasin esityksissä monen lapsen vakaan katseen ja viisaat sanat. Koostan:
"Rauhottukaa"
Aivan. Tunnepäissään ei kannata tehdä vakavia päätöksiä tai käydä vaikeita keskusteluja. Kaikilla tunteilla, haasteellisillakin, on aikansa. Tunne nousee, kestää aikansa, ja lopulta lievittyy. Asioita on viisainta selvittää siellä tunteen kokemiskaaren rauhallisemmassa päässä.
"Kertokaa, miltä teistä tuntuu"
No todellakin! Toisen pään sisään ei pääse, ajattelu ei avaudu, ellei siitä kerro ääneen. Tunteen tunnistaminen, sanoittaminen ja näkyväksi tekeminen avartaa hankalankin tilanteen temmellyskenttää. Päästään ehkä dialogiin. Kiinnostutaan siitä toisestakin näkökulmasta. Saadaan kaikki kortit pöytään. Ennen kaikkea, otetaan vastuu omasta kokemuksesta ja tunteesta ja kannetaan se; tämä merkitsee minulle tätä.
"Pyytäkää anteeks, kunnolla, silleen, että kerrotte mitä pyyätte anteeks. Ja silmiin pitää kattoo."
Niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin! Anteeksipyyntö ja vastuunkanto tehdystä teosta, ei mitään 'sori jos pahotin jonkun mielen, m***a...'. Omien virheiden tunnistaminen ja tunnustaminen on vaikeaa. On se. Aito sovinnollisuus ei kuitenkaan synny ilman oman vajavaisuuden tunnistamista. Rehellinen kohtaaminen voi olla kivuliasta. Anteeksipyynnön hienous on kuitenkin siinä, että sitä seuraa, yleensä, anteeksianto. Parhaimmillaan prosessissa kaikkien osapuolien maailma avartuu taas hiukan.
Koitetaan me aikuiset olla sössimättä näitä lasten jo osaamia asioita omalla esimerkillämme, jooko?! Yritetään ottaa oppia!"