29/10/2020
Tänään Hella värisee erikoisvärejä, koska tänään vietetään Venäjän poliittisten vainojen uhrien muistopäivää. Aiheesta tässä:
Venäjän poliittisten vainojen uhrien muistopäivä 30. lokakuuta
Tämä muistopäivä on Venäjällä ainoa, joka syntyi kansalaisten, eikä valtion aloitteesta. Se juontuu 30. lokakuuta 1974, kun Mordovian ja Permin alueen vankileirien vangit järjestivät poliittisia vainoja vastustavan nälkälakon toisinajattelijoiden Kronid Ljubarskin ja Aleksei Murženkon aloitteesta. Tämän jälkeen nälkälakkoja vankileireissä pidettiin vuosittain, ja vuodesta 1987 alettiin järjestää poliittisia vainoja vastustavia mielenosoituksia ympäri Neuvostoliittoa. Vuonna 1989 kolme tuhatta ihmistä muodosti elävän ympyrän Moskovan KGB:n rakennuksen ympärille, jota seurasi mielenosoitus. Venäjän Federaation korkein neuvosto 18.10.1991 asetti 30. lokakuuta viralliseksi poliittisten vainojen uhrien muistopäiväksi.
Poliittiset vainot jatkuivat koko neuvostovallan olemassaolon, 1917–1991. Tunnetuimpia ja verisimpiä niistä ovat niin sanotut Stalinin vainot (1937–1938), jolloin 1 244 923 henkeä oli tuomittu eri rangaistuksiin, heistä 681 692 sai kuolemantuomion ja oli ammuttu. Valtavat määrät ihmisiä joutuivat karkotetuiksi omilta asuinseuduiltaan ja pakkotyöhön vankileireille GULAGiin. Memorial-seuran mukaan Neuvostoliiton valtiollisen terrorin uhrien kokonaismäärä on noin 11,5 miljoona henkeä. Vainot kohdistuivat kaikkiin yhteiskunnallisiin ryhmiin ja kaikkiin Neuvostoliiton kansallisuuksiin, kuitenkin joitakin ryhmiä se koetteli erityisen raa’asti (“kulakit”, kokonaiset vainotut kansat, papisto). Muun muassa Neuvostoliiton suomalaiset – niin Suomesta tulleet kuin inkerinsuomalaiset – oli eri aikoina ja eri keksityin perustein leimattu ”kansanvihollisiksi” ja “pettureiksi”, ja kokeneet karkotuksia, pakkotyötä ja teloituksia. Uhrien tarkkojen määrien selvittely on edelleenkin vaikeaa, ja tätä työtä ovat tehneet muun muassa Eila Argutina-Lahti ja Jukka Rislakki, Ivan Tshuhin, Meimi Sevander, Leo Suni, Irina Takala ja Juri Dmitriev sekä Memorial-Seura. Valtiollisen terrorin suomalaiset uhrit rehabilitoitiin lopullisesti vasta vuonna 1993.
Vuonna 2007, Stalinin terrorin 70-merkkivuonna Venäjällä on valtiollisen terrorin historiaa tutkivan ja muistoa vaalivan Memorial-seuran aloitteesta syntynyt uusi poliittisten vainojen uhrien muistamisperinne. Lokakuun 29. päivänä Moskovassa kello 10–22 vainojen uhrien nimiä luetaan Solovetskin kiven vieressä. Tämä kivi on tuotu Lubjankan aukiolle KGB-FSB:n päärakennuksen lähettyville Solovetskin luostarisaaristosta, jossa 1920-1930-luvulla toimi pahamaineinen Solovetskin vankileiri. Uhrien nimiä lukevat joutuvat jonottamaan vuoroaan tuntikaupalla, m***a vuosi vuodelta heidän joukkonsa vain kasvaa. Vainojen uhrien nimien luentaa, joka sai nimekseen Palautetut nimet, nyt järjestetään ympäri Venäjää ja sen ulkopuolellakin, muun muassa Suomessa.
Tänä vuonna lokakuun 30. päivänä, Venäjän poliittisten vainojen uhrien muistopäivänä Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys on mukana järjestämässä esitelmä- ja keskustelutilaisuuden. Karjalainen muusikko ja toimittaja Arto Rinne esittelee vuoden kirjana palkitun kirjansa Onni, jossa Rinne kertoo Stalinin 1930-luvun terrorin rattaisiin joutuneen yhden suomalaismiehen kohtalosta. Tämä mies, vainoista selvinnyt Onni Eskolin, on Rinteen isoisäpuoli. Rinteen isoisä on puolestaan saanut surmansa vainoissa ja on haudattu joukkoteloituspaikalla Krasnyi Borissa Petroskoin lähellä. Tilaisuus järjestetään Riverian auditoriossa klo 18.00 ja sitä voi seurata suorana lähetyksenä Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys FB-sivun kautta.