12/06/2026
Levy-yhtiöt tutustuvat kapitalismiin
Raptorin demonauha Demonstraation biisit tehtiin pitkälti provokaatiomielessä. Yhtye oli saanut puristettua kasaan neljän biisin demot, ja tämä oli vienyt kaiken ajan ja energian. Enempää biisejä ei ollut kuin hentoina konsepteina tyyliin ”yksi frendi kuoli rattijuopon toimesta, se harmittaa”. Bändissä ajateltiin, että demon jälkeen menee pitkä aika ennen kuin sopimus saadaan aikaan. Siinä välissä ehtisi hioa sekä näitä biisejä että tehdä uusia.
Demonstraatiolla bändin nimikkobiisi Raptori irvaili itseironisesti bändille itselleen parhaita jenkkiräppäreitä nurinkurisesti matkien sekä aidon hyvinkääläisbändin näkemyksen mukaista looppien ja sämplerin käyttöä esitellen.
Pöyristyttävän härski Oi beibi luotiin, yhtään kirosanaa sisältämättä, hankkimaan radiossa soittokielto julkisuustempuksi yhtyeelle. Tämä kyseenalainen kunnianosoitus vanhalle diskomusiikille syntyi puolessa tunnissa kieli tukevasti poskessa.
Tuhansien sulojen maa roimi silloista populistipoliitikkoa Sulo Aittoniemeä, joka bändin mielestä edusti jokseenkin kaikkea vastenmielistä ja väljähtynyttä poliittisten irtopisteiden keräämistä, eritoten maahanmuuttoon liittyen.
Rane hehkutti tamperelaisuutta ja vastusti skinejä humoristisesti, Velipuolikuun sketseistä aivan kevyesti inspiroituneena. Kuriositeettina mainittakoon, että demolla vieraili spiikkerin roolissa edesmennyt taiteilija Matti Pellonpää hurttia huumoriaan viljellen. Yhtye tunsi aikansa superjulkkiksen JuFon isän Hannu Peltomaan kautta. Näyttelijyyden lisäksi suomirockin kasarikuvastoon olennaisesti kuulunut Pellonpää oli saman tien innoissaan mukana seuraavan sukupolven tohelluksissa.
Toisin kuin Bunkkerilla oli uumoiltu, levy-yhtiöiden kiinnostus kävi ilmi varsin pian. Bändin vietyä demokasetin monistamoon sen alakerrassa toiminut levy-yhtiö kuuli musiikkia kattonsa läpi ja kiinnostui välittömästi. Raptorille tarjottiin ensimmäistä levysopimusta jo ennen kuin levysopimuksen tekemistä varten monistettuja kasetteja oli saatu omiin käsiin.
Demonstraation biisien noustua radiohiteiksi yhdeksän eri levy-yhtiötä otti pikaisesti yhteyttä ja tarjosi sopimusta. Yhtye koki luontevaksi kilpailuttaa tarjoukset ja sai siitä todella tulikivenkatkuista palautetta. Kyseessä oli erään levy-yhtiöpomon sanoin ”joku helvetin huutokauppa”. Se osoitti epäluottamusta yhtiötä kohtaan ja korosti erityisen paljon bändin vaikeaa asennevammaa ja huonoja käytöstapoja. Perustason liiketoiminnallinen ajattelu sekä kapitalismin periaatteet tuntuivat olevan alalla vieraita käsitteitä. Yksikään artisti ei ollut ilmeisesti siihen mennessä kilpailuttanut useampaa levy-yhtiötä keskenään.
Levydiilien rahanjakoprosenttia yritettiin normitapojen mukaisesti nostaa bändille edukkaammaksi. Jakoprosenteilla ei useimpien levy-yhtiöiden mielestä ollut ”juuri mitään merkitystä mihinkään”. Jostain syystä keskustelun sävy muuttui, kun yhtye kysyi korotusta prosentteihin sillä perusteella, että ne ovat merkityksettömiä. Levy-yhtiöiden mielestä tämä oli jo silkkaa vittuilua ja oikeutti melkoisiin tunteenpurkauksiin aloittelevaa yhtyettä kohtaan.
Yhtye luki tarjokkaiden sopimukset sen hetken parhaalla osaamisellaan (joka ei ollut kovin kummoinen) ja huomioi punakynällä sopimuksiin livahtaneet ajatusvirheet, ristiriidat sekä kesken jääneet lauseet. Sopimus kuului kuulemma allekirjoittaa saman tien ja sillä selvä. Ei sitä nyt ainakaan mukaansa tarkistettavaksi voinut ottaa, vaikka ensi kertaa tilanteessa olevat artistit halusivat tutkia elämänsä siihen saakka suurinta sopimusta rauhassa. Hyökkäävän itseään suojeleva asenne olisi ehkä ollut ymmärrettävä yhdeltä alan toimijalta, m***a nopeasti kävi ilmi, että se oli alalla vallitseva yleinen käytäntö.
Joku kokeneempi konkari oli neuvonut pitämään kustannussopimukset tekijöillä itsellään. Tämä oli todella arvokas vinkki, ja se sallii tänäänkin yhtyeelle suuren päätösvallan biisien käytöstä ja niiden julkaisusta. Eräs yhtiö päätti aikoinaan, yhtyeen kieltäydyttyä silloisesta tarjouksesta, kokeilla kustannussopimusten kestävyyttä. Ne kestivät.
Levy-yhtiövalinnassaan Raptori päätyi loppusuoralle kahden valitsemansa toimijan kanssa ja ratkaisi loppujen lopuksi vaikean valinnan höpsismillä. Viidenkymmenen pennin kolikko näytti kruunaa, ja se tarkoitti Megamaniaa, jonka siipien suojassa Moe! sekä Tulevat tänne sotkemaan meidän ajopuuteorian -levyt julkaistiin.
---
P.S. Jos jaksoit lukea tänne saakka, mene seuraavaksi kuuntelemaan meidän uusin single 'Raggaustarina' ja anna palautetta.
Tässä vaiheessa pieni tauko jaksojen julkaisussa. Vain aktiivisella seuraamisella tiedät, koska seuraava jakso julkaistaan. Oikein hyvää viikonloppua kaikille!
