26/02/2026
Varlam Šalamov- Kolyman kertomuksia
Helsinki 98:n kahdeksas ensi-ilta on täällä!
Varlam Šalamovin samannimiseen novellikokoelmaan perustuva näyttämöteos
Kolyman kertomuksia on yksi 1900-luvun merkittävimmistä GULAG-kirjallisuuden teoksista. Sen kirjoittaja, Varlam Šalamov, vietti lähes kaksi vuosikymmentä Neuvostoliiton pakkotyöleireillä Koillis-Siperiassa, Kolymassa, missä pakkanen laskee –50 asteeseen. Näistä kokemuksista syntyi tiheä, pelkistetty ja armoton proosa, teos joka ei selitä eikä moralisoi. Se todistaa.
”Hiroshima, Auschwitz ja Kolyma ovat saman mittakaavan ilmiöitä.”
Helsinki 98 tuo näyttämölle valikoiman Šalamovin pääteoksen novelleja, jotka kuvaavat elämää Kolyman leireillä: kylmyyttä, nälkää, työtä kivimurskan keskellä – ja hetkiä, joissa inhimillisyys häviää tai yllättäen pilkahtaa esiin. ”Mitä ihmisestä jää jäljelle kun ihmisyys on viety pois?” Esitys ei pyri historialliseen rekonstruktioon, vaan kielelliseen tarkkuuteen ja näyttämölliseen tiiviyteen. Millä tavoin Šalamovin kouriintuntuva proosa muuttuu teatteriksi?
Neuvostoliiton hajotessa 1980–1990-luvun vaihteessa Venäjällä luettiin ahnaasti aiemmin kiellettyjä kirjailijoita, joita olivat juuri Varlam Šalamov sekä Aleksandr Solženitsyn. Jälkimmäisestä tuli maailmalla tunnettu nimi, kun taas ”1900-luvun Dostojevskiksi” kutsuttu Šalamov on jäänyt varjoon.
Varlam Šalamov (1907–1982) oli periaatteellinen ja ristiriitainen hahmo. Miljoonia ihmisiä tuomittiin vankileireille mielivaltaisin perustein, m***a hänet tuomittiin kaikkein ankarimman poliittisen pykälän mukaan, ”trotskilaista vastavallankumouksellista toimintaa” koskevilla syytteillä. Vuonna 1929 hän levitti opiskelijana Leninin niin sanottua testamenttia, jossa kritisoitiin Stalinia. Tänä päivänä häntä voisi kutsua toisinajattelijaksi.
Šalamov vietti yhteensä noin 17 vuotta vankileirien saaristossa, pääosin Kolyman äärimmäisissä oloissa. Vankileirillä hän ei koskaan suostunut johtaviin asemiin, sillä se olisi merkinnyt väkivallan käyttämistä toisia vankeja kohtaan. ”Ei, en aio ryhtyä työnjohtajaksi, mieluummin kuolen.” Hänen selviytymisensä vankeudesta oli sattumaa ja sitkeyttä: viimeisinä työleirivuosinaan hän sai siirron sairaanhoitajaksi, mikä pelasti hänen henkensä.
Vapautumisensa jälkeen vuonna 1953 Šalamov alkoi kirjoittaa runoja ja pääteostaan Kolyman kertomuksia. Hän omisti elämänsä tämän teoksen kirjoittamiselle, m***a Neuvostoliitossa kirjaa ei hänen elinaikanaan julkaistu. Ulkomailla kirja kuitenkin ilmestyi (kirjoittajaa suojellen) auktorisoimattomana laitoksena jo 1970-luvulla, ja vuonna 1981 Ranskan Pen-klubi myönsi Šalamoville Vapauden palkinnon. Vuonna 1982 Šalamov kuoli köyhänä, unohdettuna ja lähes kuuroutuneena ja sokeutuneena psykiatrisessa sairaalassa. Neuvostoliitossa Kolyman kertomuksia julkaistiin 1989. Suomeksi teos ilmestyi vuonna 1991 Ulla-Liisa Heinon taitavana käännöksenä.
”Tarkkuus ja ytimekkyys ovat proosan ensimmäiset hyveet.” – Varlam Šalamov
Helsinki 98 on vuonna 2023 perustettu teatteriryhmä, joka tarkastelee taiteen roolia ja merkitystä 24.2.2022 jälkeen muotoutuneessa todellisuudessa. Kahden ja puolen vuoden aikana seitsemässä tuotannossa on käynyt yhteensä 8 870 katsojaa.
Nyt Helsinki 98 tuo tämän kirjallisen todistuksen neuvostojärjestelmän väkivallasta näyttämölle – Suomen ja mahdollisesti Euroopan kantaesityksenä Helsinki 98 -näyttämöllä Vuosaaren Tilajakamossa.
Liput:
https://fienta.com/fi/s/kolyman-kertomuksia
Ke 1. huhtikuu klo 19:00 - 20:40
