Teija Kortelainen - runoilija/sanoittaja

23/03/2026

kevätlettiä pukkaa!

01/02/2026

tämän runonko halusit kuulla.
ja kyllä minä halusin sen kirjoittaakin.
m***a jossain vaiheessa pakkasyötä
kynäni napsahti poikki.
kynttilä sammui
ja minä jäin pimeään.

otin varpuluutani ja suuntasin ulos.
siellä oli kuu ja muut taivaankappaleet
tutuilla paikoillaan
m***a minä olin omalla pihallani
muukalainen

halusin toki kirjoittaa kaikkea kaunista ja ylevää
m***a siinä minä olin hangessa polvillani
keinutin itseäni kylmää vasten
ja suojasin silmiäni jäätähdiltä

joku kysyi joskus,
että mistä ne runoni tulevat.
Pyhäjoen poukamista
Mairijoen rantapajukoista
Kitisen vahvoista käsistä
soilta, hetteistä ja yksinäisten kapakoiden lauluista
kivitaloista, naukuvasta katista, ratikan kolinasta
rujosta ranteestani
äidistä ja isästä

mistä ne maailman runot tulevat?
nälkäisistä lapsista
aseiden tulituksesta
vauvan ensinaurusta
hullusta humalasta
muuttolinnuista
irronneista ketunkarvoista
ikiaikaisesta itkusta
ja kaiken voittavasta rakkaudesta

yö katsoo minua silmiin
tämän runonko halusit kuulla?
huuhkaja laskeutuu viereeni
kirjoittaa katseellaan minulle neuvon:
revi rintasi auki
ja uskalla elää,
uskalla elää

tämän runon sinä halusit kuulla.
tämän runon minä kirjoitin sinulle

©Teija Kortelainen 30.1.2026

Paljon Onnea Serkkuni Taru!

22/01/2026

08/01/2026

tämä ilta se voi olla
tai sitten ei
m***a tartu häntä kädestä
joka vierelläsi on
äläkä siihen jätä tekojasi

lumi rakensi talven
vuosien jälkeen
tässä oudossa maassa
näetkö vielä
hän vierelläsi on

voisimme hiihtää yhdessä
tai hiihtää erikseen
kuitenkin tämä vuodenaika
saa kummankin polvilleen

tartu häntä kädestä
pidä loppuelämäsi kiinni
juuri
tämä ilta se on
hän se on

©Teija Kortelainen 2021